Dalek

14.08.2009

Päivä valkeni jännittävissä tunnelmissa, sillä tänään tallille oli määrä saapua lasti uusia hevosia. Aamu sujui onneksi nopeasti hevosista huolehtiessa, eikä aikaakaan kun tallin pihaan kaartoi jo tutuksi tullut hevoskuljetusrekka. Kuormasta purettiin neljä Tijuana Stablesista saapunutta hevosta, jotka lähtivät tallityöntekijöiden mukana tutustumaan uuteen kotiinsa. Itse jäin odottamaan viimeisen hevosen näkemistä, joka oli matkalla poimittu satamasta kyytiin. Olin ostanut tämän bretonorin täysin kuvien ja sähköpostien perusteella, joten en malttanut odottaa näkeväni oria luonnossa.

Eikä aikaakaan kun kuljettaja peruutti orin autosta, ja työnsi narun käteeni. Siinä sitten tuijotimme toisiamme, Allömblöö ja minä. Minä sentään olin edes jossain määrin tiennyt mitä odottaa, mutta Blööstä näki ettei se ymmärtänyt, miksi tämännäköinen ihmisenkuvatus roikkui siinä kiinni.
Ensimmäinen pysäkki oli tallissa, jossa riisuin Blöön kuljetusvarusteistaan. Ori oli lähes valunut talliin näyttäen siltä kuin aamukaurojen joukossa olisi piileskellyt muutama sitruuna. Kyllähän oria uusi ympäristö kiinnosti, sen näki korvien asennosta (eipä kyllä mistään muusta). Kun tarpeelliset toimenpiteet oli suoritettu, lähdin viemään Blöötä tarhailemaan. Ori mulkaisi minua, ja mikäli hevoset olisivat osanneet puhua, olisi tämä hevonen varmasti tiedustellut että miksi ihmeessä häntä raahataan ympäri maita ja mantuja. Ihan yhtä hyvinhän oltaisi voitu mennä sinne tarhalle ensin, tai jäädä sisälle. Tai vaikka keskelle tallin pihaa, mihin kaviot sattuivat osumaan autosta pois päästyä.

Aluksi Blöö saisi tarhailla yksin muiden hevosten läheisyydessä, mutta myöhemmin toivoin löytäväni herralle tarhailuseuraa. Ori tulisi varmasti toimeen jonkun laiskan tapauksen kanssa, jos vain löytäisin herralle sopivan sukulaissielun. Energisempi tapaus saisi varmaan kaviosta kunhan ensin tarpeeksi ärsyttäisi. En voinut olla miettimättä, että kuinka paljon sitä ärsytystä tarvittaisiin että Blöö viitsisi jalkaansa kohottaa.

Illan sisääntulo tapahtui yhtä vetelissä merkeissä. Hieman pilkettä ilmestyi Blöönkin silmiin, kun herra kuuli ruoka-astioiden kolisevan tallissa. Harjauksesta Blöö tuntui nauttivan, tai sitten se nautti vain tilaisuudesta seistä paikallaan, paha sanoa. Kahden metrin matka käytävältä omaan boksiin taisi tuntua maratonilta, ainakin Blöön ilmeestä päätellen. Eipä ori viitsinyt vaivautua pyörimään boksissaan sen enempää, vaan otti heti sopivan asennon ruokakupin edestä ja jäi siihen mutustelemaan kaurojaan. Olin aivan varma, että ori löytyisi aamulla täysin samasta kohdasta.